Sohvafanin tunnustuksia osa 2

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Sohvafriikki jatkaa tunnustuksiaan vielä postauksen verran, runsaan kuvamateriaalin kera.

Aika kevytrakenteinen kaunokaiseni on, lienee 60-luvulta peräisin. Eniten viehättää juuri tuo sirous ja keveys. Tosin myönnän, jännittää, miten se käytössä kestää (apua, se liiman ja puristimien määrä käsinojissa projektin alkuvaiheessa...). Älkää vieraat ihmetelkö, jos seuraavan kerran kun käytte niin saatte emännältä tiukan ohjeistuksen "ei rojahtamista".
 


Kangasvalinta oli yllättävän helppo. Tiesin, että haluan vaalean harmaata ja haluan villakangasta, hieman Marikahvilan sohvien tyyliin. Sitten viime marraskuun Dekossa tuli vastaan oikea kangas (sohvassa, jonka myöhemmin tajusin olevan peräisin Time of The Aquarius -blogista). Kangas on Lauritzonin Terra, väri Silver. Todella laadukas ja helppo verhoiltava. Ja varsin hintava vielä senkin jälkeen, kun onnistuin saamaan sen tukkuhinnalla. Ymmärrän kyllä hyvin, miksi verhoilu/entisöinti on hankala bisnes: ihmiset eivät kerta kaikkiaan ole valmiita maksamaan työn lisäksi vielä kankaan hintaa (tai toisinpäin). Apukankaana on Ikean paksua puuvillakangasta. Ihan pakko oli revitellä sen kanssa, vaikka se ei mihinkään näy. Hauska yksityiskohta kuitenkin.

Vähän pelkäsin projektin loppuvaiheessa, että nyt meni nappien kanssa överiksi. Alun perin sohvassa oli napit sekä selkänojassa että tyynyssä ja samoin ne ovat myös verhoilun jälkeen. Mutta alkoi kaihertaa lopuksi, että olisiko pitänyt jättää ne pois tyynystä. Less is more you know. Harmitus onneksi loppui kun sohva löysi paikkansa kotoa; jotenkin napit tuntuu istuvan niin kuin ovat.   

Summa summarum: työtunteja ja vaivaa ei tässä projektissa säästetty ja on se hieno tunne, kun tietää, että missään vaiheessa ei ole oikaistu tai menty sieltä mistä aita on matalin. Nyt tarvitsen vain uuden maton ja pari lattiatyynyä, on nämä uudet sisustusjutut rankkoja kun ne aina johtaa uusiin hankintoihin ja projekteihin. 

Sohvafanin tunnustuksia osa 1

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Sohva, siinä huonekalu, joka on todellinen heikkouteni. Mikä tahansa sohva ei toki käy, täytyy olla joko naisellista kaarevuutta tai suoralinjaista siroutta (napit on aina plussaa), aikakausi mielellään 50- tai 60-luku. Kankaalla tai värillä ei ole niin väliä, tosin villakangas on aina ihana ja sametti myös. Huomattamasti epäkäytännöllisempi heikkous tämä on kuin esim. tuolit, joita sentään voisi kerätä vaikka heti 4 kpl pöydän ympärille. Sama määrä sohvia vaatisi asunnolta jo enemmän... 

En tiedä muistatteko, mutta kerran jo löysin sen täydellisen sohvani. Aah, se ihana riikinkukonsinen sametti, johon se kietoutuikaan. Mutta koska  1) jokaisessa täydellisessäkin sohvassa on parannettavaa, koska 2) sohvia on yhtä kiva vaihtaa kuin verhoja ja koska 3) verhoilu on hieno harrastus, niin haussa on pari vuotta ollut se seuraava täydellinen sohva. Ja marraskuussa tuli sellainen vastaan tori.fissä, muodokas siro yksilö ilman jousitusta. Ja saada se piti, vaikka hinta oli yläkanttiin kuntoon nähden. Suuri kiitos vaan isille, joka lähti peräkärryn kanssa hakemaan tyttärelle sohvaa 200 kilsan päästä ja totesi perillä, että olisihan se mahtunut autoonkin sisälle...Olet isi paras!

Tämä postaus on itse verhoiluprojektista ja sen työvaiheista, seuraavassa esittelen valmiin kaunokaisen paremmin.




Sohva osoittautui tosiaan huonokuntoisemmaksi kuin ulkonäkö antoi olettaa. Jalat natisivat ja molemmat käsinojat olivat haljenneet paikasta jos toisesta. Käytännössä uusiksi sai pistää kaiken. Ei haitannut, ainakin kun itse tekee ja pistää kuntoon, niin tietää että hommat on hoidettu. Ja kansalaisopiston verhoilukurssille oli kiva mennä taas pitkästä aikaa.

Mitä tehtiin:

  • Kaksi kerrosta vanhaa kangasta purettiin
  • Jalat irrotettiin, hiottiin, liimattiin uudestaan paikoilleen ja lakattiin
  • Satulavöiden tilalle laitettiin vanerilevy (pysyy paremmin kuosissa)
  • Käsinojien ruuvit irrotettiin, hajonneet ja haljenneet puuosat liimattiin pariin kertaan, uudet ruuvit kiinnitettiin
  • Vanhojen pehmusteiden päälle laitettiin kerros 1 cm:n vaahtomuovia ja 100 g:n vanua. 
  • Istuintyyny leikattiin pienemmäksi ja päälle laitettiin uudet vanut
  • Selkänojan takakappale leikattiin yhtenä kappaleena ja niitattiin kiinni. Takakappale on kolmesta osasta, ommeltu käsin kiinni yläosasta 
  • Tyynyn alla on apukangas, istuinosan alaosa niitattiin kiinni pahvilista avulla. 




Työtunteja kaikkeen meni yhteensä n. 48 h. 

Ainut moka, joka sattui oli se, että ommeltuani takakappaleen kiinni tajusin unohtaneeni selkänojasta napit. Big mistake, nehän oli tärkeimmät! Jouduin siis ottaa uusiksi auki. Onneksi kangas oli harvinaisen kiitollinen työstettävä. Sen valinnasta enemmän seuraavassa postauksessa.
Proudly designed by | mlekoshi Playground |