My masterpiece

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Ensimmäinen Martelan Kilta-tuoli on nyt verhoiltu valmiiksi. Valkoinen siitä tuli, vaan ei keinonahkainen niin kuin aluksi haaveilin. Jännitin liikaa todennäköisiä purkamisoperaatioita (huom. joita ei tullut yhtäkään!), etten tohtinut keinonahkaa valita. 
Kankaana Orientin Rocky (1,80 m), mukavan tiivis ja helposti käsiteltävä kangas, joka ei kyllä varmaan istumiseen sovellu. Tätä vaan ihaillaan parin metrin päästä. Ja jos totta puhutaan, niin eihän tuo tuoli ole enää edes niin valkoinen kuin kuvissa näyttää, huijaan teitä vain:). Mokailin jo kaavavaiheessa sen verran, että tuolin selässä on siitä todisteet parin ikävän maalitussiviirun verran. Harmittaa, mutta en tajunnut siinä kaavoja käsitellessäni, että kun ne on kerran piirretty maalitussilla niin sitä tussia lähtee niistä edelleen. Arvatkaa vaan lähteekö ne viirut irti, ei edes Marttojen neuvot auta ja kloriittiin en ole vielä uskaltanut koskea.

Mutta sotkemismokaa lukuunottama sanoisin, että on se kuulkaa aika masterpiece! Tää on tehty niin millilleen ja huolella, että tehdasyksilöt kalpenee rinnalla. Just kyyläsin töissä meidän kokoushuoneen Kiltoja ja niissä on huijattu niiteillä, tässä on sentäs neulottu käsin koko selkänoja ja ommeltu kaikki kerralla oikein:)

Ja kun tästä itsekehusta on päästy yli, niin siirrytäänpä itse verhoiluprosessiin. Kiltaa olisi aika toivoton verhoilla ilman kaavoja, sillä siinä on n. 11 ommeltavaa palasta, joiden pitää sopia täydellisesti yhteen. Mun ei onneksi tarvinnut purkaa, höyryttää, silittää yms. ja tehdä kaavoja puretun kankaan perusteella itse, vaan meidän verhoilijamestarilla oli ne valmiina.

Ompelu aloitettiin takaosasta selkänojan aukon alaosasta ja palojen yhdistämiseen oli tietty järjestys. Ompeluprosessi sujui yllättävän helposti, eikä mun tarvinnut tehdä kovin paljoa vaivalloista aivotyötä ja yrittää ajatella matemaattisavaruudellisesti, koska opettaja ystävällisesti kertoi aina, että mitkä palat ja kuinka päin pistetään seuraavaksi yhteen. Ehkä seuraavassa tuolissa onnistun käyttämään jo omiakin aivoja.
Projektin haasteellisin hetki taisi olla se, kun ommeltu kangas vihdoin aseteltiin tuolille. Kyllä se siihen  muotoutui alun paniikin jälkeen, vaati vain kiristelyä puolelta jos toiselta.
Toinen tuoli pitäisi vielä ehtiä tekemään ennen kurssin loppua. Siitä tulee samanlainen kuin tästäkin.

Spiral out

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Kasa mustaa matonkudetta on odottanut lähes vuoden kaapissa, hankin silloin kun ne virkatut pitsimatot oli ihan must. Monta maton alkua kasa on ehtinyt kokea, mutta kaikissa on ollut jotain vikaa. Liian pitsimäinen, liian möhkäle, liian pökkelö...Vaan yksinkertainen on paras.


Kasasta muotoutui meidän pikkuvessaan matto. Spiraalin virkkausta puolipylväillä, lisäyksiä fiiliksen mukaan ja lopputulos on varsin kelpo. Virkkuukoukkuna käytin nro. 10:tä.

Lopusta kasasta ajattelin aloittaa sellaisen jättikokoisen lattiatyynyn, mutta saa nähdä. Tuosta mustasta kuteesta lähtee kiitettävästi kangaspölyä, joka tuottaa mukavan sirkuksen-viiksekäs-nainen-efektin sekä kävin-festareilla-räkäni-on-mustaa-kokemuksen. Pieni tauko siis paikallaan.
Proudly designed by | mlekoshi Playground |