Oranssi

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Jippii! Olen niin onnellinen että jotain on vihdoin valmistunut, etten malta olla sitä nyt esittelemättä. Esiteltävä huivi on kyllä menossa lahjaksi, mutta koska saaja ei tiedä olevansa saaja niin ei se ehkä haittaa.
Huivista tuli ihana! Hiviöisin itsellenikin samanlaista, mutta malli oli niin kuolettavan TYLSÄ neuloa että en taida pystyä tehdä samanlaista uudestaan. Jotain positiivista kaikesta tästä tylsyydestä oli, nimittäin se että nyt kavennusten ja lisäysten pitäisi tulla selkäytimestä. Ja jos jotain negatiivista niin se, että huivin kanssa tahkoaminen on aivopessyt minut tekemään lisäykset ja kavennukset vain sillä yhdellä ja tietyllä tavalla.

Kuvaussessiot pidettiin tällä kertaa pikkusiskon kanssa, kiitos E kuvauksesta! Pieni ja hyvin yleistävä huomio: jos minulta kysytään niin naiset on niin paljon parempia sessiokuvaajia miehet. Miehet räpsii kaksi kuvaa ja toteaa että hyvä tuli vaikka oikeasti ei tullut. Naiset räpsii vähintään 250 mutta vieläkään ei tullut hyvä, mutta ainakin on jotain mistä sitten valita. Tosin naureskelin tämänkertaisen session kuvia katsellessani, että kohteena on näemmä enemmän ollut minä kuin huivi :)
Malli: Citron by Hilary Smith Callis
Lanka: Drops Alpaca
Langankulutus: 3 kerää (150 grammaa)
Puikot: 3.5 mm

Ja vielä muutama lähikuva pelkästä huivista.

Oodi Venetsialle

torstai 9. syyskuuta 2010

Yläasteikäisenä olin pahasti koukussa Tomb Raider II:seen. Pelin kolmannessa kentässä Lara Croft pääsee kruisailemaan moottoriveneellä Venetsiaan, teilaamaan pahoja tyyppejä ja kiertelemään salaista kirjastoa. Pelin ehdoton suosikkikenttäni ja samalla ensikosketukseni Venetsiaan.

Pari vuotta sitten kävimme ihan oikeasti kyseisessä kaupungissa. Olin alun perin hyvin skeptinen: siellä on liikaa turisteja ja kanaalien vesikin kuulemma haisee pahalta. Vaan kuinkas kävi, Venetsia osoittautui maailman kauneimmaksi kaupunkiksi, ainakin minun mielestäni. Ja vaikka edellä mainitut negatiiviset puolet pitävät osittain paikkansa, eivät ne vähennä hiukkaakaan kaupungin lumoa. Se kun on kaupunki ilman autoja, kaupunki täynnä kapeita hiljaisia historiallisia kujia...Ah, my kind of city <3

Viime viikolla teimme paluun Venetsiaan (ja Venetsian filmifestivaaleille). Matka kaipaa vielä vähän fiilistelyä, joten tässä sitä tulee:
Ja kyllä, onnistuin myös paikallistamaan Venetsian ehkä ainoa lankakaupan, Lellabellan. Matkaan tarttui kuvan kaksi kaunokaista, jotka jo visioin mielessäni pipoksi. Nyt vaan harmittaa, että en ostanut kolmattakin kerää, tässä saa olla vielä Lellabellalle itkemässä sähköpostitse, että voisko mulle lähettää vielä yhtä kerää postitse...Kun lanka takuulla loppuu kesken.
Proudly designed by | mlekoshi Playground |