Iltakävelyllä

tiistai 26. toukokuuta 2009

Edellispäivänä se vihdoin tapahtui. Nimittäin se, että muistin ottaa iltakävelylle mukaan kameran. Tällaisia hetkiä Vaasan kauneudesta ikuistui digimuotoon. Ja huom. kerrankin kuvankäsittelyksi riitti pelkkä kontrastien säätö, edes värejä ei tarvinnut rukkailla kun ne oli niin kauniit jo valmiiksi.







Toivottavasti noita vanhoja siiloja ei pureta ikinä. Minun mielestäni ne ovat yksi kauneimmista Vaasan rakennuksista. Samoin kuin Åbo Akademin rakennus ja yliopiston alue. Vanhoissa tehdasrakennuksissa on kyllä jotain valtavan viehättävää, varsinkin punatiilisissä sellaisissa.

Hienon neidin hienostuneet hansikkaat

torstai 21. toukokuuta 2009

Hienostelu alkakoon! Tässä pitäisi nyt päästä vaikka teekutsuille, koska täydelliset hienon neidin hienostuneet hansikkaani ovat valmiina käyttöön. Ne ovat söpöt, hienot ja hieman hupaisat. Saavat hymyilemään. Ja tietenkin ne istuvat pikku kätösiini kuin ne olisi tehty niille, koska ne ON oikeasti tehty niille. Ohjetta pienempi koukku ja ohuempi lanka oli kyllä hyvä veto.


Malli: # 61 Ihanat-käsineet (Novita kevät 2008)
Lanka: Anchor Freccia virkkauslanka (Halvin ja pienin kerä mitä Anttilasta löytyi)
Kulutus: Vajaa 50g
Virkkuukoukku: 1,50 mm

Malli ei loppujen lopuksi ollut vaikea, kunhan ohjetta seurasi sokeasti eikä ajatellut sitä, mikä on loogista ja mikä ei. Aikamoista näpertelyähän koko homma oli, mutta jos näpertelystä tykkää (niin kuin minä), niin tämä projekti on juuri oikea.

Tässä vielä lisää kuvia. Kuvausasennot ovat täsmälleen samat kuin Novitan lehdessä, mutta en keksinyt parempiakaan...




Hansikkaiden lisäksi olen haaveillut sellaisesta keimailevasta pikkupäähineestä. Tiedättekö, sellaisesta, joka kiinnitetään toiselle puolelle päätä ja jossa on rusetteja ja tylliä, ja joka flirttailevasti laskeutuu otsalle tai silmille. Vähän niin kuin tähän, tähän tai tähän tyyliin. Itse asiassa Lontoossa ollessani hipelöin sellaista yhdessä vintage second hand -liikeessä, mutta jätin ostamatta.

Syitä epäröintiin:
1) Missä oikeasti pidän sellaista. Pitäisi olla tiedossa jotkut todella juhlavat juhlat, sillä luulen, ettei mulla kuitenkaan riitä pokkaa iskeä sellaista päähäni baariin mennessä. Toisaalta eihän se haittaa, vaikka se jäisikin kaappiin käyttämättömänä. Voisin kuitenkin hipelöidä sitä aina välillä ja hienostella sillä kotona ja laittaa sen päähäni vaikka siksi aikaa, kun katson telkkaria.
2) Silmälasit. Jotenkin musta tuntuu, että haaveilemani kaltainen päähine ei sovi silmälasien kanssa. Ja minähän en silmälaseistani luovu. Rakastan niitä enkä osaa olla niitä ilman, ne ovat kuin osa minua. Täytyisi siis keksiä jokin keino yhdistää silmälasit ja päähine. Ehkä pitää tyytyä päähineeseen, jonka tyllit ei tule silmille.

Kuvailemani kaltaisen hiushärpättimen/päähineen tekeminen ei varmaan voi olla kovin vaikeaa. Mustaa tylliä mulla jo on, joten pitäisi vain löytää joku kiva hiuskoriste tai rintaneula, johon sitä tylliä yhdistää. Se taitaakin olla yksi seuraavista projekteistani...

Logiikkaa ja lupaavia löytöjä

maanantai 11. toukokuuta 2009

Hienosteluhansikkaani ovat hyvässä vauhdissa. Valitsin langaksi valkoisen Anchorin virkkauslangan (koukulle 1,25mm-1,50mm) ja koukuksi 1,50 millisen. Mallissa oli paksumpi lanka ja suurempi koukku, mutta pienempi koukku oli minun kätösilleni hyvä valinta, koska hanksikkaista vaikuttaa kooltaa tulevan juuri hyvät. Peukalokiilaa jouduin tosin suurentaa parilla silmukalla, mutta muuten saa tehdä ohjeen mukaan.

Ohje ei ole mikään maailman helpoin seurata, se kun ei mene ihan niin kuin loogisesti ajattelisi. Suurin ongelma minulla on ollut kerrosten laskemisessa, tai oikeastaan siinä, että mikä lasketaan ensimmäiseksi kaarteeksi ja mikä ei. Minun logiikallani joka kerros loppuisi siihen, kun vastaan tulee kerroksen eka kaarre. Edellisen kerroksen ensimmäiseen kaarteeseen tehty kaarre laskettaisiin siis jo seuraavan kerroksen ensimmäiseksi kaarteeksi. Ohje ei kuitenkaan logiikastani välitä, ja jouduinkin purkaa ensimmäiset 8 kierrosta kolmeen kertaan ennen kuin tajusin, että välillä ohjeessa lasketaan kerroksen ensimmäiseen kaarteeseen tehty silmukka kerroksen viimeiseksi ja välillä seuraavan kerroksen ensimmäiseksi.

Hakaneula onkin välttämättömyys, jos haluaa pysyä ohjeissa mukana kaikesta niiden mielivaltaisuudesta huolimatta. Laskemista pitää myös harrastaa ahkerasti: jos ohjeessa sanotaan, että toista ** 13 kertaa, niin siihen pitää myös sokeasti luottaa ja toistaa se 13 kertaa. Se onkin helpommin sanottu kun tehty, sillä hyvin usein ohjeista löytyy virheitä, joista selviää nimenomaan sitä omaa logiikkaa noudattamalla.



Kävin tänään myös pikaisesti kirpputorilla. On mahtavaa, että Vaasankin keskustaan on vihdoin saatu pöydänvuokraus -periaatteella toimiva kirpputori, jossa voi ohimennen piipahtaa ilman että pitää aina erikseen lähteä "kirpparikierrokselle". Me likes that! Kyseiseltä Wasa City -kirppikseltä on myös tähän mennessä tullut tehtyä muutamia erinomaisia löytöjä, tänään löysin ihanat viininpunaiset kengät 3 eurolla ja valkoisen pikkulaukun 2 eurolla. Tiesittekö muuten, että laukut on vähän niin kuin mekot: niitä ei koskaan voi olla liikaa. Tosin tänään en noudattanut kuin puolittain kyseistä elämänfilosofiaani, sillä jätin ostamatta yhden H&M:n mustan trikoomekon. 5 euroa tuntui liian kalliilta hinnalta. Yleensäkään mua harvoin huvittaa ostaa mitään H&M:n retkuja kirpputoreilta, kun niitä myydään usein samalla hinnalla alennusmyynneissä. Jos jotkut vaatteet onkin ylihinnoiteltuja kirppareilla, niin ne on juuri H&M:n vaatteet. Hipelöimäni musta trikoomekko oli maksanut alunperin varmaan 9,90 euroa.

Kengät olivat kuitenkin huippulöytö, ne nimittäin näyttävät käyttämättömiltä, sopivat täydellisesti ja ovat vielä mukavatkin jalassa! Niin ja sitten ne on vielä nätit ja söpötkin:)



Ostan harvoin kirpputoreilta kenkiä, mutta pitäisi ehkä useammin. Varsinkin korkokenkiä. Himoitsen niitä aina kenkäkaupoissa, mutta koska en osaa kävellä korkokengillä ja koska jalkani tekevät kuolemaa yleensä jo 10 metrin koroilla kipittelyn jälkeen, tuntuu tuhlaukselta ostaa niitä. Halvat kirpputorikengät olisivat vastaus ongelmaani, sillä voisin kipitellä niillä sen 10 metriä ilman huonoa omatuntoa siitä, että olen maksanut kengistäni maltaita ja käytän niitä kuitenkin niin vähän. Kirpparikengät siis tästedes tarkempaan syyniin!

Juhlan tuntua

perjantai 8. toukokuuta 2009

Keeppi valmis! Olen tyytyväinen, että kaiken pähkäilyn jälkeen valitsin fuksianpunaisen värin, se näyttää tosi hyvältä mustan kanssa. Myös lanka itsessään oli mukava uusi tuttavuus, mitähän muuta siitä voisi tehdä. Ehkä jonkun boleron vaikka.



Keepin tiedot:

Malli: Chanson En Crochet (by Mari Lynn Patrick)
Lanka: Marks & Kattens Bomull (50% puuvillaa ja 50% villaa, huippuyhdistelmä!)
Kulutus: n. 175 g eli 3 ja 1/2 kerää
Koukku: 6 mm


Malli oli äärimmäisen koukuttava kaikessa vaihtelevuudessaan ja haastavuudessaan. Ja haastavuudella en tarkoita vaikeutta, vaan sitä että ohjetta piti seurata tosi tarkasti tai kaikki laskelmat meni ihan pieleen. Omasta keepistäni tuli aika lailla samankokoinen kuin mallissa sanottiinkin, korkeus tosin oli vähän matalampi ja kaula-aukko vähän isompi. Olen ilmeisesti sitten vaan niin pienikokoinen ihminen, että lopputulos tuntuu hitusen liian isolta. Kaikki oli hyvin siihen asti kunnes höyrytin työn, sellaisena epämääräisenä möykkynä kun koko oli juuri oikea. Höyrytyksen jälkeen keeppi kuitenkin suoristui vähän liikaa, ja nyt pohdin, että mitä tapahtuisi jos iskisin sen pesukoneeseen kutistumaan. Ehkä äiti osaa kertoa, kun menen viikonloppuna käymään kotiin. Äidit kun tietää kaiken:)

Olisi muuten kiva tietää, että olenko ihan harhateillä hyöryttäessäni kaikki työni silitysraudalla (silitän ne siis kostean liinan läpi höyryt täysillä). En ole koskaan edes kokeillut "oikeaoppista" viimeistelytapaa: kaikki se kostuttaminen ja lakanan sisään kääriminen ja ties mikä nuppineuloilla venyttäminen kuulostaa aivan liian vaivalloiselta näin laiskasta ihmisestä, varsinkin kun silitysraudalla tulee valmista viidessä minuutissa ja sillä voi vielä keskittyä yksityiskohtiinkin. Tosin silittällä voi vahingossa litistää työtä liikaakin, jolloin lopputuloksesta tulee vähintäänkin surullinen näky. Tiedättekö, semmonen lirpates, vai mikä se sana nyt on.

Minun keeppini ei kuitenkaan mikään lirpates ole, tässä todisteeksi lisää kuvia:








Nyt kun keepistä on selvitty niin seuraava projektini on Novitan kevät 2008 lehdestä löytyvät virkatut pitsihansikkaat. Sen jälkeen pitäisikin kesän juhlavaatetus olla kunnossa: on keeppi (ja hattarahuivi), jonka voi heittää harteille ja hansikkaat, joilla voi hienostella. Tosin hansikkaathan ei ole vielä ajatusta pidemmällä, joten mitä vaan voi tapahtua. Ohje ei näyttänyt maailman helpoimmalta, ja taidan vaikeuttaa hommaa vielä sillä, että valitsen ohuemman langan ja pienemmän koukun kuin ohjeessa. Ihan vain siksi että lopputulos olisi mahdollisimman siro (eihän semmosilla puutarhanskoilla olisi kiva hienostella). Suhtaudun myös skeptisesti hansikkaiden kokoon. Takuuvarmasti niistä tulisi ohjeen mukaan tehtynä liian isot, mulla kun on toooosi pienet kädet, joille kaupan hanskat on aina liian isoja. Nih.

Alusta aloittamisen riemua

maanantai 4. toukokuuta 2009

Viimeisin viikko on ollut aika lailla hiljaiseloa kaiken kanssa (johtuisiko vapusta..). Sain jo keeppini hyvään vauhtiin, mutta lauantaina aloin jahkailemaan, josko siitä kuitenkin tulee liian leveä. Mallitilkku nimittäin ei pitänyt ihan paikkaansa, joten menin vähän lisäilemään silmukoita omiin nimiini. Aloitin siis koko homman alusta. Päätän sitten jossain vaiheessa, että kumpi versio joutaa purettavaksi.


Malli on kyllä huippuhauska, ei pääse tylsistymään kun joka kierroksella tehdään jotain erilaista. Tosin tämä voi olla rasittavaakin, kuten huomasin eilen kun yritin katsoa televisiota samalla. Sain taas aloittaa Versio 2:n melkein alusta huomatessani kivoja pikku virheitä siellä sun täällä.

Parit korvakorut sentään ovat valmistuneet. Yhdet mustat ja yhdet renkaat. Molempiin löytyy ohjeet Sara Schwittekin kirjasta Perfect Match - Earring Designs for Every Occasion. Kyseisestä kirjasta löytyy muuten niin monta ihanaa ja luovaa ohjetta, että suosittelen sitä kaikille!

Näissä mustissa korvakoruissa on käytetty 0,6 mm hopeoitua metallilankaa ja tavallisia lasihelmiä. Keskimmäisiin rinkuloihin minulla ei ollut sopivia helmiä liimattavaksi, joten väritin keskustat maalitussilla mustaksi. Toimii se niinkin, ja ihan hyvältä näyttää :)



Renkaat eivät onnistuneet ihan täydellisesti, vaikka niistä ihan hauskat tulikin. Helmet olisivat saaneet olla vähän pienempiä ja lasisia, muovihelmet kun antavat aina vähän halvan vaikutelman. Eiköhän näitä kuitenkin jossain vaiheessa tule käytettyä. Renkaiden metallilanka on muuten 0,8 mm ja helmien kieputukseen käytetty lanka 0,6 mm.
Proudly designed by | mlekoshi Playground |