Posti toi kevään

perjantai 27. maaliskuuta 2009

Posti toi siis vihdoin sen kauan kaivatun lankatilauksen. Ja ah, mitä herkullisia värejä sieltä paljastuikaan! Tuo keväinen vihreä on kyllä tämän hetken ehdoton lempivärini (ja limenvihreä myös). Jossain vaiheessa luulisi kyllästymisen iskevän, meillä on nimittäin asunnossakin kyseistä väriä aikalailla. Olohuoneessa on limenvihreä verho, kylpyhuoneessa saman väriset pyyhkeet ja matto, ja makuuhuoneestakin löytyy oliivinvihreitä sävyjä.



Ehdin jo aloittaakin saali-projektiani, ei ne nurjat silmukat niin hankalia olekaan kuin kuvittelin. Helpottaa tietysti tuo mohair-lankakin asiaa, sillä se on niin takertuvaista sorttia ettei silmukat putoa väkisinkään. Tietysti olin mennyt tekemään yhden mokan jo toisella kerroksella, mutta huomasin sen vasta viidennellä. En mennyt silti purkamaan, koska langan takertuvaisuus aiheuttaa sen, että purkaminen pitää tehdä melkein yksi silmukka kerrallaan...Ei kärsivällisyys riitä, kyllä se pikku virhe sinne joukkoon sulautuu. Ja vaikka lanka ja malli onkin ihanaa kevyttä hattaraa, niin se karvojen määrä joka langasta lähtee on ihan järkyttävä! Ehdin jo suunnitella, kuinka nätti saali onkaan sitten vaikka pikkumustan kanssa, mutta ei taida onnistua, jos en halua kantaa teippirullaa jatkuvasti mukanani.



Ja sitten täytyy laittaa kuva vielä näistä ihanuuksista, joihin lankesin Indiskassa. Hitsit kun ne näyttääkin niin kivan kiilteleviltä ja värikkäiltä! Ei ne kyllä oikein tuikkukipoista käy, vaikka siihen tarkoitukseen kai ovatkin (tuikut ei loista mihinkään noin syvältä). Ei silti haittaa, tuo ufo-muoto on niin hauska.


Odotusta

tiistai 17. maaliskuuta 2009

Tilasin viime perjantaina kalliin kasan lankoja netistä, mutta posti ei ole vieläkään tuonut niitä. Odottaminen on varsin rasittavaa, varsinkin kun haluaisin jo päästä uuden projektin kimppuun. Löysin nimittäin ihanan saalin ohjeen uudesta Wenlan Chian "Isot puikot, paksu lanka" -kirjasta, ongelma on vain se, että malli on kudottu eikä virkattu, ja virkkuuharrastuksen aloittaessani "vannoin", että neulomiseen en sitten kyllä koskaan tule sortumaan. Jäi nimittäin sen verran katkerat muistot eripari villasukista ja kaulahuiveista, jotka vain jatkuivat ja jatkuivat mutta eivät koskaan valmistuneet:)

No, niin vain yksi nätti saali sai mielen muuttumaan, ja viikonlopuksi raahasinkin kotiin kasan "näin opit neulomaan" -opuksia kirjastosta. Nyt on sitten oikeat ja nurjat silmukat tuoreessa muistissa, tosin pieni paniikki meinasi iskea, kun huomasin, että saali kudotaan suurimmaksi osaksi nurjilla silmukoilla...Ne kun eivät ole kovin kivoja silmukoita, putoilevat vaan ja ovat ihan eri kokoisiakin. Toisin sanoen tästä projektista on tulossa vähintäänkin mielenkiintoinen, saa vaan nähdä minkälaista höttöä saan aikaiseksi kalliista mohairlangoista.

Ja jotta tämä ei menisi ihan tekstiksi koko homma, laitan kuvan edellisestä isosta projektistani. Torkkupeitto on virkattu Novita Kaarna-langasta ja ohje löytyy Skarpmon kirjasta "Trendikkäät virkkausmallit". Peitosta tulikin varsin ihana, pehmoinen ja lämmin niin kuin pitikin. Tosin päättelyvaiheessa kävi pikku kömmähdys, leikkasin nimittäin yhden solmitun langan kun luulin sen jo päätelleeni, ja nyt tarkkailen kauhulla, josko koko peitto alkaa purkaantua.








.

Uusi alkuja

perjantai 13. maaliskuuta 2009

Tämä on siis elämäni ensimmäinen blogikirjoitus. Jännittävää.

Ajatus oman blogin aloittamisesta kypsyi yhtenä tylsänä työpäivänä, jolloin ehdin selailla läpi mahdottoman määrän erilaisia blogeja. Varsinkin käsityöaiheiset blogit vetosivat tällaiseen aloittelevaan väkertelijään, joka kateudesta vihreänä selaili kaikenlaisia muiden käsistä syntyneitä ihanuuksia...Oman blogin perustaminen tyssäsi kuitenkin lopulta siihen, ettei löytynyt sitä täydellistä ulkoasua. Kaikki kun pitäisi saada tehdä itse, että lopputulos olisi sellainen kuin haluaisi:)

Nyt kuitenkin uusi yritys.

Proudly designed by | mlekoshi Playground |